maanantai 4. helmikuuta 2013

Potkut

Kävin ottamassa viimeiset vahvistusrokotukset toissa viikon torstaina. Seuraavana päivänä tosin ilmeni että kävin todennäköisesti turhaan. Turhaan koska perjantaina sain puhelimitse verikoetulokset, jotka oli aiemmin otettu vesirokkovasta-aineiden määrän tarkistamiseksi. Verestäni puuttui jotain valkosolun osasia jotka vaikuttavat vastustuskykyyn. Kantasolusiirto ja pitkittynyt flunssa oli todennäköisesti saanut vastustuskykyni lähes nollaan. Vastustuskyky oli niin alhaalla, että saamani rokotukset täytynee uusia.

Viimeviikon maanantaina kävin  poliklinikalla immunoglobuliini tiputuksessa, jonka pitäisi palauttaa veriarvot kuntoon ja auttaa flunssaan. Kävin myös lääkärissä hakemassa flunssaan taas antibioottikuurin. Flunssa on hieman taas helpottanut, eikä ole ollut nyt pariin päivään kuumetta. Veriarvot testataan kuukauden päästä uudelleen, jolloin toivottavasti näkyy tarvitseeko jatkossakin immunoglobuliini tankkausta. Lääkäri ainakin totesi ettei kantasolusiirto hänen tietääkseen ole koskaan aiheuttanut pysyvää vastustuskyvyn alenemista.

Nukuin huonosti toissa viikon keskiviikkona, heräilin monta kertaa. Aamulla ajoin työpaikkani konttorin kahvioon puoli kahdeksaksi tapaamaan pääluottamusmiestä. Kahdeksalta menimme pääluottamusmiehen kanssa yläkertaan edellispäivänä sovittuun tapaamiseen. Minut irtisanottiin… Olin aiemmin useasti ajatuksissani kuvitellut tilanteen, mutta on se vaan karu meininki kun ukkoa pistetään pihalle.
Perusteena tietenkin tuotannolliset ja taloudelliset syyt, niin kuin aina kun halutaan päästä jostakin eroon. Työpaikassani on yksitoista työntekijää ja vain minut irtisanottiin. Olen ollut työpaikassani pitempään kuin moni muu, silti ainoaksi perusteeksi kerrottiin että olen tullut viimeksi taloon.

Ryhtyessäni ammattiosaston puheenjohtajaksi reilu vuosi sitten tiesin tämän olevan yksi vaihtoehto. Hävitessäni syksyllä luottamusmiesvaalit ja oltuani mielipiteineni näkyvästi esillä ammattiliiton vaaleissa sekä kunnallisvaaleissa, tiesin että on ajan kysymys milloin saan kenkää. Kesällä olisi tullut viisitoista vuotta täyteen samassa firmassa. Olenkin ollut koko työurani saman työnantajan palveluksessa.
Irtisanominen tietenkin riitautettiin ja katsottiin johtuneen luottamustehtävistä. Riitautus asia siirtynee ensi viikolla liittojen väliseksi asiaksi. Ei tästäkään kokemuksesta voi kuin vahvistua. Kai sitä on tehnyt ay-toiminnassa joitain asioita oikein kun työnantaja niin kovin haluaa päästä eroon… :)
-Tapio

3 kommenttia:

  1. Sinulle on varmaan jokin tärkeä tehtävä
    Elämässä jäljellä, älä anna periksi vaan taistele
    Oikeuksiesi puolesta, on sinulla ollut pahempikin vastus
    Herra Hodding, siinä työnantajakin jää toiselle sijalle.
    Minun pikkusiskoni hävisi taistelunsa kyseiselle herralle
    Viime elokuussa kantasoluhoidon komplikaatioihin 37 vuotiaana.toivon sinulle parempaa tulevaisuutta ja kevättä.

    VastaaPoista
  2. Olet oikeassa. Aion taistella niin omien kuin muidenkin oikeuksien puolesta. Ikävää että sisaresi hävisi taistelun. Otan osaa suruusi. Hyvää kevättä, voimia ja tulevaisuutta sinullekin. Kiitos voimaannuttavista sanoista. -Tapio

    VastaaPoista
  3. Moi!
    Kiitoksia osanotosta.
    Sisareni luki sinun blogiasi, hän sanoi että blogissasi
    on paljon tietoa ja asiaa se rohkaisi häntä että
    samasta taudista voi selvitä sillä sinulla oli justiinsa
    samanlinen tapaus kuin hänellä.
    Blogiasi seurataan vaikka ei aina kommentoitasi
    joten jatka päivittämistä.

    VastaaPoista