sunnuntai 13. syyskuuta 2020

Syöpä uusiutui, mutta ei hidasta...

Viime joulukuussa todettiin Hodgkinin taudin jälleen uusiutuneen. Imusolmukkeet oli seurantatutkimusten mukaan viime vuosina kasvaneet hiljalleen. Kainalosta otetusta koepalasta todettiin Ei-klassinen nodulaarinen lymfosyyttivaltainen Hodgkinin lymfooma (NLPHL), eli tauti oli muuttunut aiemmista kerroista. Tätä tautimuotoa ei tarvitse toistaiseksi hoitaa mitenkään. Sitä seurataan kuvantamistutkimuksilla säännöllisesti, ettei se pääse muuntumaan joksikin vaarallisemmaksi.

Oli oikeastaan helpotus saada tämä diagnoosi. Pidempään oli tiedossa, että jotain on tapahtumassa, kun imusolmukkeet hiljalleen suureni. Diagnoosi olisi voinut olla paljon huonompikin.

Elämä ja arki sujuu hyvin normaalisti. Olen saanut työskennellä jo yli kolme vuotta työpaikassa, johon pääsystä haaveilin vuosia. Olen hiljalleen aloittanut myös ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opiskelut työn ohessa. Perheemme elää lähes pahinta ruuhkavuosivaihettaan. Vanhimmat lapsista harrastaa kilpajoukkueissa ja nuorinkin aloittaa nyt lokakuussa. Arki rytmittyykin hyvin pitkälle lasten kuskaamiseen harrastuksiin ja omien harrastusten järjestelyihin. 

-Tapio

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Elämä hymyilee

Blogissa on edelleen joitain satoja käyntejä kuukausittain, joten täytynee välillä päivitellä kuulumisia. Viime päivityksestä onkin vierähtänyt kohta vuosi. Pitkä väli johtuu pääosin siitä, että elämä pitää kiireisenä. Keväällä saimme perheenlisäystä, kun Eero poika syntyi. Opinnot ja kaikki muukin elämässäni sujuu tällä hetkellä loistavasti. En tiedä voiko tätä lyhemmin asioista kertoa, kun päivittää vuoden välein? Olisin tietenkin voinut tiivistää, että elämä hymyilee.
-Tapio

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Joulua odotellessa

Päivittelempä lyhyesti kuulumisiani, kun edellisestä on taas kulunut. Elämässäni kaikki on tosi hyvin, niin terveyden kuin muidenkin elementtien osalta. Opiskelut sujuvat paremmin kuin olen osannut etukäteen arvioida. Olen saanut myös hoitamissani luottamustehtävissä onnistumisia ja paljon lisää vastuuta. Aloitin treenaamisen kesällä ja painokin on tippunut kymmenisen kiloa. Syksyllä tuli myös melkoinen yllätys, kun saimme tietää että saamme perheenlisäystä huhtikuussa. Intensiivihoidon vuoksi sen piti olla lähes 99% mahdotonta, mutta eipä ole ensimmäinen kerta kun kuulun harvojen joukkoon... Nyt oikeastaan odottelen vain että joulu tulisi ja katkaisisi hetkeksi arkielämän kiireet.
-Tapio

tiistai 18. helmikuuta 2014

Uusi koti uudet kujeet


Tiputtelen tässä vatsakudoksiin gammanorm-infuusiota ja päätin pitkästä aikaa katsoa, vieläkö blogini on olemassa. Täällähän tämä vielä näyttää olevan. 

Viimeisen päivityksen jälkeen on tapahtunut paljon. Muutimme uuteen kotiin ja nyt olemme saaneet jo sisustettuakin paikat pääosin.  Hankimme paljon uusia kalusteita joten Ikean kalusteiden kasausohjeet pyörivät nyt silmissä nukkuessakin. Kävin marraskuussa opintomatkalla Brysselissä. Matka sujui hyvin ja sain paljon uutta tietoa EU:n toiminnasta. Opintomatkan jälkeen kyseinen yhteiskuntavaikuttamisen koulutusohjelma valitettavasti loppui. Sain koulutusohjelman aikana paljon ystäviä eripuolilta suomea.

Äidin hautajaiset järjestettiin joulukuun alussa. Äiti ei kuulunut kirkkoon joten minä sain vanhimpana poikana kunnian puhua haudalla. Se oli minulle todella tärkeää.

Vuosi on alkanut hyvin. Olen pysynyt kohtuullisen terveenä ja pari viikkoa sitten käymässäni syöpäkontrollissakaan ei havaittu mitään erityistä. On syytä olla kiitollinen.

Viime vuoden lopulla koulutehtävät meinasivat vähän ruuhkautua hautajaisjärjestelyiden vuoksi. Nyt kaikki on mennyt hyvin ja kursseista on tullut kiitettäviäkin. Koulussa on mennyt niin hyvin että otin ylimääräisiä kursseja ja aloitin myös samanaikaiset opinnot avoimessa ammattikorkeakoulussa. Aloin opiskelemaan avoimella puolella humanistisessa ammattikorkeakoulussa järjestö ja nuorisotoimintaa. Tarkoituksenani on opiskella liiketalouden ohella mahdollisimman paljon järjestötoimintaa, jotta valmistuttuani voisin helposti lukea työn ohessa toisenkin korkeakoulututkinnon.

Viime viikolla ajattelin ottaa taas uuden haasteen vastaan ja päätin että järjestämme kesällä 2015 ammattiliiton kesäpäivät Oulussa. Odottelen vielä muiden alueella toimivien ammattiosastojen päätöksiä lähteä mukaan järjestelyihin ennen kuin asia lopullisesti varmistuu. Elämä jatkuu täysillä…
-Tapio

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Äiti nukkui pois

Äidin kunto heikkeni alkuviikosta oleellisesti. Kävin keskiviikkona sopimassa isän, lääkäreiden ja hoitohenkilökunnan kanssa tarkemmin äidin saattohoidosta. Äidin tila heikkenikin keskiviikon jälkeen nopeasti.
 
Sain torstai iltana olla isäni kanssa läsnä ja pitää äitiäni kädestä kun kahdeksan vuoden taistelu syöpää vastaa päättyi. Äiti pääsi lähtemään viimeiselle matkalle toivomallaan tavalla kotona, rauhallisesti ja kivuitta. 
 
Oli aika hiljaa kiittää ja kättä puristaa. Nyt meidät yhteen liittää vain muistojemme maa. Jäi jälki sydämiimme.
-Tapio

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Syysloma

Olen syyslomalla. Koulusta on syyslukukauden ensimmäinen jakso takana ja kaikki on mennyt loistavasti. Alan pikkuhiljaa päästä opintojen vaatimaan rytmiin. Teija on toista päivää vatsataudissa ja odottelen olevani seuraavaksi vuorossa...

Kävin syyskuussa verikokeissa, joista todettiin että vasta-aine tasot olivat viitealueella, tosin alueen alarajalla. Sovimme että jos syksyllä tulee infektioita, niin lisäämme gammanorm-lääkityksen määrää. Olen vääntänyt useamman viikon taas poskiontelotulehdusten kanssa ja aion olla ensi viikolla yhteydessä polille lääkityksen nostosta.

Äiti joutui taas eilen ambulanssikyydillä sairaalaan. Nyt tosin sairaalaan lähtö tapahtui riittävän ajoissa eikä mitään akuuttia vaaraa ole. Syynä sairaalaan lähtöön oli jälleen veren korkea hiilidioksidipitoisuus. Edellisen kirjoituksen jälkeen tämä onkin jo toinen vastaava sairaalakeikka. Äidin tila on taas kohentunut nopeasti ja hän päässee alku viikolla kotiin.

Saimme juuri myytyä rivitaloasuntomme ja ostimme omakotitalon. Muuttamaan pääsemme marras- joulukuun vaihteessa. On todella hienoa päästä asumaan omaan taloon. Saamme vihdoin itse päättää kaikista asumiseen liittyvistä asioista. Olen niin täynnä taloyhtiössä asumista ja taloyhtiön hallitustyöskentelyä. Keväällä aloin taloyhtiön puheenjohtajaksi ajatuksella että tehdään vähätkin asiat yhdessä hallituksen muiden jäsenten kanssa. Todellisuus oli silti jotain muuta. Laskin että olen kevään jälkeen käynyt taloyhtiön asioista yli kuusikymmentä sähköpostikeskusteluketjua ja lukuisat puhelut päälle.

Odottelen malttamattomana marraskuun loppua. Pääsen muutamaksi päiväksi Brysseliin tutustumaan Euroopan parlamentin päätöksentekoon ja päätöksentekijöihin. Marraskuu on työn täyteinen syyskokousten, liiton edustajistonkokouksen, Brysselin matkan, pikkujoulujen ja muuton siivittäminä. Eli kun joulukuun toiselle viikolle selviää hengissä, niin sitten voi hetken hengähtää rauhassa uudessa kodissa.
-Tapio

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Sitkeä sissi

Kuten aiemmin olen kertonut, niin äitini on sairastanut jo viimeiset kahdeksan vuotta erittäin laajasti luustoon levinnyttä rintasyöpää. Kahdeksan vuotta sitten elinaikaa luvattiin muutama kuukausi.

Äiti joutui viime viikolla taas kerran ambulanssilla teholle sairaalaan. Syynä oli jo toistamiseen paha kipulääkkeiden yliannostus ja siitä johtuva korkea veren hiilidioksidipitoisuus, sekä hengityksen salpautuminen. Äidin tilanne ja vastaavien tilanteiden kokemukset huomioon ottaen lääkeannosten ei pitänyt olla liian suuria. Äidin keho ei vaan enää kestänyt kyseistä kipulaastaria.

Ensimmäisellä kerralla hän tuli tajuttomana jo sairaalaan, mutta tällä kertaa tilanne paheni tajuttomuuteen asti vasta sairaalassa kun lääkäri munasi totaalisesti lääkityksen uudelleen aloituksen. Torstaina kaikki näytti vielä hyvältä, mutta perjantaina aamupäivällä äitiä ei saatu enää hereille. Sairaalasta soitettiin että läheisten olisi hyvä tulla paikalle, koska tilanne on hyvin vakava, eikä äiti todennäköisesti enää herää. Äidillä todettiin sairaalassa uudelleen aiheutetun yliannostuksen lisäksi munuaisten vajaatoiminta, alkava keuhkokuume ja virtsatietulehdus. Lääkäri sanoi minulle ja isälle että tilanne on todella paha. Sanoi, että jos olisimme kysyneet pari tuntia aiemmin, niin olisi sanonut, ettei ole lainkaan toivoa. Nyt arvot olivat kuitenkin hieman nousseet.

Päätimme isän kanssa lähteä käymään kotonani ja sovimme, että tulemme illalla takaisin katsomaan äitiä. Alkuillasta isälle soitettiin sairaalasta ja kehotettiin olemaan säikähtämättä… Kerrottiin että rouva on täällä hereillä ja kyselee saisiko ruokaa ja miksi herää eri paikasta kuin nukkumaan mennessä? Menimme takaisin sairaalaan ja siellä äiti makasi kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kaikki arvot korjaantuivat aika nopeasti ja kipulaastarit vaihdettiin morfiini- kipupumppuun, jonka ei pitäisi aiheuttaa vastaavia ongelmia. Eilen äiti pääsi taas kotiin. On se sitkeä sissi…

Pääsin kouluun ja aloitan liiketalouden opinnot parin viikon päästä.  Sain myös myönteisen päätöksen siitä että eläkevakuutusyhtiö maksaa uudelleenkoulutuksen. Olen pähkäillyt jo pitempään että mitä teen ay-puolen luottamustehtävilleni. Kouluttaudun ihan eri alalle, mutta olen edelleen motivoitunut hoitamaan suunnittelemani asiat maaliin, joten todennäköisesti jatkan kaikissa tehtävissä kuitenkin vielä toistaiseksi.

Kävin itse syöpäkontrollissa pari viikkoa sitten, eikä siinä todettu mitään akuuttia. Seuraava kontrolli on tammikuussa. Kävin myös sisätaudeilla kontrollissa immuunipuutoksen vuoksi. Veriarvot eivät olleet kovin hyvät ja gammanorm-lääkkeen annosta voidaan joutua nostamaan, jotta selviän kunnialla tulevasta influenssa kaudesta. Arvojen perusteella lääkäri epäili vahvasti että lääkitystäni todennäköisesti joudutaan jatkamaan elämäni loppuun saakka. Käyn uudelleen verikokeissa syyskuun lopulla, jonka jälkeen lääkeannostelun jatko päätetään. 

Jos saisin muutaman kilon pois ennen verikokeita, niin siitäkin olisi apua. Tulikin uusi motivaattori tiputtaa painoa, kun tiedän että jollei painoni tipu niin joudun varmasti piikittämään lääkettä kaksi kertaa viikossa yhden kerran sijasta. Edellisen kirjoitukseni jälkeen paino onkin kesäherkuilla noussut kolme kiloa… 
-Tapio