Intensiivipäivä 10

Nyt aletaan olemaan veriarvojen puolesta lähes pohjilla valkosoluarvon ollessa 0,1.
Voihan siitä tietysti viellä pykälän verran päästä alemmas. Olen nyt toista päivää ns. eristettynä. En ole vielläkään sairastunut mihinkään infektioon. Veriarvot pysyttelevät ymmärtääkseni yleensä vähintään viikon pohjilla, kun normaali sytostaattihoitojaksolla arvot käyvät vain nopeasti alhaalla. Pahin vaihe hoitojaksosta on siis periaatteessa viellä edessäpäin.
Paino on tippunut muutaman kilon, vaikka olenkin syonyt ihan hyvin. Suurimmalta osin lienee ylimääräisiä nesteitä poistuneen kehosta. En ainakaan enää peiliin katsoessa näytä niin paljon räjähtämispisteessä olevalta pallokalalta. Painoa ja ruuminlämpöä seurataan tiiviisti. Uhkailivatkin jo, että jos paino viellä jatkaa tippumista joudun mahdollisesti jonkinmoiseen ravintoliuostippaan. Ymmärsin myös, että jos lämpö nousee yli 37,5 aloitetaan automaattisesti antibiootti tiputukset, ja määrätään kaikenmoisia kuvauksia ja testejä. Pyysin eilen saada huoneeseeni kuntopyörän, jolla voin sotkea ajan kulukseni. Sainkin huoneeseen yli kaksikymmentä vuotta vanhan tunturin, mummolassa oli samanlainen kun olin pieni. Ymmärsin että liikkuminen auttaa kantasolujen kiinnittymistä, ja tällaisessa alle 10 neliön yksiössä pyöräily on ykkös juttu. Odottelen tosin että fysioterapeutit tulisivat tänään viellä käymään ja kertoisivat muista liikunta mahdollisuuksista. Liikkumisethan tosin loppuu sitten lyhyeen jos/kun saan jonkin infektion. Eilen kaulastani poistettiin kantasolujen palauttamiseen ja myrkkyjen laskemiseen käytetty "portti".
Olikin hienoa käydä tänään pitkästä aikaa kunnolla suihkussa ilman mitään portteja tai kanyylejä. Ulkona näyttäisi tulleen kunnolla lunta, mutta sehän ei minua hidasta koska hyppään tunturini selkään ja lähden perheeni kanssa virtuaalipyörämatkalle kesäisiin hiekkarantamaisemiin.
-Tapio