Taas kerran nanogam-tipassa… Nyt tosin gastron polilla. Välissä
on tapahtunut paljon. Olenkin potilaana nyt neljällä eli poliklinikalla, hematologian,
hammas ja suusairauksien, sisätautien ja nenä-kurkku-korvalla. Viime viikkoinen
fess-leikkaus siirrettiin toukokuun loppuun nuhakuumeen vuoksi. Käyn
laittamassa myös hampaat kuntoon keskussairaalassa torstaina. Olen nyt myös
sisätautien potilas. Kävin infektiolääkärillä viime viikolla ja asiat alkoivat
valkenemaan. Immuunipuolustukseni on todennäköisesti jäämässä lopullisesti
vajaaksi.
Ensi viikolla alkaa sisätaudeilla koulutus, jossa opetetaan
käyttämään infuusiopumppua kotona. Sovimme että seuraavan vuoden käytän immunoglobuliinia
itse kotona infuusiopumppulla kerran viikossa. Eli muutamat letkut mahaan ja neljänkymmenen
minuutin tiputus itse toteutettuna edessä, ehkä lopun ikää. Sinänsä
mielenkiintoinen käänne kun ottaa huomioon, että hematologialla lääkärit
tuumasivat useaan otteeseen että nanogamia ei varmasti enää tarvita ja immuunipuutos
ei jää pysyväksi. Harmittaa kun veriarvoja ei seurattu tarkemmin korkea-annoshoidon
jälkeen. Olisi ollut mielenkiintoista seurata immuunivasteen kehitystä 2011 ja
2012.
Saan myös lähetteen kuntoutustutkimukseen, jossa aletaan
selvittää soveltuvuuteni nykyiseen ammattiin ja päätetään mahdollisesta
uudelleenkoulutuksen tarpeesta. Olinhan toisaalta tätä jo ennakoinutkin
hakemalla ammattikorkeaan myös nuorisopuolelle. Toukokuun lopulla ja kesäkuun
alussa täytyisikin käydä yhteensä neljät eri pääsykokeet.Kun leikkaus peruttiin, niin pääsin viime lauantaina myös historiikin julkistustilaisuuteen. Toimin tilaisuuden isäntänä ja juontajana. Kaikki meni 60-vuotis puhe mukaan lukien mallikkaasti. Mallikkaasti, vaikka en ehtinyt tehdä valmisteluita kunnolla loppuun, kun järjestelin sähköasentajien kaksipäiväisen lakon Oulun osuutta alkuviikon. Nyt odottelen, että tiputus loppuu ja pääsen vapun viettoon...
Olen käynyt silloin tällöin kurkkasemassa
VastaaPoistaettä oletko päivittänyt sivuasi. On kurjaa että joudut alati taistelemaan terveytesi puolesta.
Miten sinun äidillä menee?
Kuitekin hyvää vappua ja kevään jatkoa sinulle ja perheellesi.
Joo, tää nyt on välillä tämmöstä. Äidillä menee olosuhteisiin nähden ihan hyvin. Kolmas tablettimuotoinen sytostaattikuuri on ohi, eikä enää tullut keuhkokuumetta kuten aiemmilla kahdella kerralla. Hyvää kevään jatkoa.
VastaaPoistaHei!
VastaaPoistaLuin myöskin kokemuksiasi ja mietteitäsi elämästä ja sairaudestasi. Hienoa, että olet jaksanut taitella - olet varmaan äitisi poika:)
Itselläni todettiin non-Hodkingin lymfooma vuosi sitten. Olen toipunut hyvin, eli tautini on nyt remissiossa. Mulla imusolmuke kipeytyi ja kasvoi nopeasti kurkussa, joten se oli pakko leikata (siinä vaiheessa ajateltiin sen olevan vain Angiinan johdosta suurentuneen ja tulehtuneen nielurisan) ja sen jälkeen oli rankat sytostaattihoidot. Sairastuin jokaisen kuurin jälkeen johonkin infektioon (suutulehduksesta paksusuolen/ohutsuolen tulehdukseen), joten minusta (ja hoitajista) tuntui, että olen aina sairaalasa. Niinhän siitä sitten tuli lähes toinen koti...oli jopa kova ikävä, kun piti "lähteä". Toivottavasti vointisi on koko ajan kohentumaan päin. Voimia sinulle, perheellesi ja äidillesi! t. Marjo
Hei Marjo
VastaaPoistaKiitos viestistäsi. Täytyy kyllä sanoa että ihmiset reagoi hyvin yksilöllisesti hoitoihin. Itse olen selvinnyt ilman kummemia infektioita hoidoista. Tosin nyt vuosia hoitojen jälkeen on sairasteltu sitten enemmälti. Hienoa kuulla että olet päässyt rankkojen jaksojen jälkeen remissioon. Toivon että pysyt terveenä. Voimia myös sinulle.
-Tapio