Viimeviikon maanantaina kävin poliklinikalla immunoglobuliini tiputuksessa, jonka pitäisi palauttaa veriarvot kuntoon ja auttaa flunssaan. Kävin myös lääkärissä hakemassa flunssaan taas antibioottikuurin. Flunssa on hieman taas helpottanut, eikä ole ollut nyt pariin päivään kuumetta. Veriarvot testataan kuukauden päästä uudelleen, jolloin toivottavasti näkyy tarvitseeko jatkossakin immunoglobuliini tankkausta. Lääkäri ainakin totesi ettei kantasolusiirto hänen tietääkseen ole koskaan aiheuttanut pysyvää vastustuskyvyn alenemista.
Nukuin huonosti toissa viikon keskiviikkona, heräilin monta
kertaa. Aamulla ajoin työpaikkani konttorin kahvioon puoli kahdeksaksi
tapaamaan pääluottamusmiestä. Kahdeksalta menimme pääluottamusmiehen kanssa
yläkertaan edellispäivänä sovittuun tapaamiseen. Minut irtisanottiin… Olin
aiemmin useasti ajatuksissani kuvitellut tilanteen, mutta on se vaan karu
meininki kun ukkoa pistetään pihalle.
Perusteena tietenkin tuotannolliset ja taloudelliset syyt,
niin kuin aina kun halutaan päästä jostakin eroon. Työpaikassani on yksitoista
työntekijää ja vain minut irtisanottiin. Olen ollut työpaikassani pitempään
kuin moni muu, silti ainoaksi perusteeksi kerrottiin että olen tullut viimeksi
taloon.
Ryhtyessäni ammattiosaston puheenjohtajaksi reilu vuosi
sitten tiesin tämän olevan yksi vaihtoehto. Hävitessäni syksyllä
luottamusmiesvaalit ja oltuani mielipiteineni näkyvästi esillä ammattiliiton
vaaleissa sekä kunnallisvaaleissa, tiesin että on ajan kysymys milloin saan
kenkää. Kesällä olisi tullut viisitoista vuotta täyteen samassa firmassa.
Olenkin ollut koko työurani saman työnantajan palveluksessa.
Irtisanominen tietenkin riitautettiin ja katsottiin
johtuneen luottamustehtävistä. Riitautus asia siirtynee ensi viikolla liittojen
väliseksi asiaksi. Ei tästäkään kokemuksesta voi kuin vahvistua. Kai sitä on
tehnyt ay-toiminnassa joitain asioita oikein kun työnantaja niin kovin haluaa
päästä eroon… :)-Tapio