lauantai 28. elokuuta 2010

Hoitojakso 2 ohi

Vierähtänyt taas tovi kun, viimeksi kirjoitin tänne.
Kävin viime viikolla toisella hoitojaksolla vuodeosastolla tiistaista perjantaihin.
En tosin tälläkertaa ollut kuin yhden yön osastolla, koska tiistain tiputukset kestivät vain nelisen tuntia ja seuraavin tiputuksiin täytyy olla 24 tunnin väli, niin ehdin käydä välissä vuorokauden kotona. Keskiviikkona menin iltapäivällä takaisin ja perjantain vastaisena yönä yhden aikaan lähdin taksilla kotiin. En ollut ennen kuullutkaan että osastolta voidaan kotiuttaa keskellä yötä, mutta kyllä se mulle sopi "oma koti kullan kallis". Kotona huonoa oloa kesti viitisen päivää, jonka jälkeen olen taas ollut melkolailla normi kunnossa. Ensimmäisen hoitojakson jälkeinen käden kipuilukin on hellittänyt.
Hoitosuunnitelmakin tarkentui hieman, eli ensi viikolla kuvataan ultralla imusolmukealueet ja jos muutokset on pienentyneet käydään viellä CT-kuvissa varmistamassa asia. Normaalisti mentäisiin suoraan CT:n, mutta olen erikseen pyytänyt että CT:ä käytetään mahdollisimman vähän, eli ainoastaan kun on pakko, koska olen jo tähän elämään ehtinyt nauttia kyseisen laitteen säteilyannoksia pitkästi toistakymmentä kertaa. Jos muutokset on riittävästi pienentyneet aloitetaan kantasolujen keräys kolmannen hoitojakson jälkeen, ja suuriannoksinen myrkkysatsi annettaisiin mahdollisesti jo neljänneksi hoitojaksoksi.
-Tapio

torstai 12. elokuuta 2010

Karvanlähtöaika

Hoitojen aloituksesta on nyt kulunut 16 päivää ja verikokeiden perusteella olen toipunut niin hyvin ensimmäisestä hoitojaksosta, että seuraava hoitojakso on ilmeisesti tarkoitus aloittaa ensi tiistaina. Veren trombosyytti pitoisuuskin nousi, joten pääsimme perheen kanssa lähtemään muutamaksi päiväksi mummolaan.
Nyt se tuli äijälle sitten karvan lähtöaika. Toissapäivänä huomasin, että hiukset alkoivat irtoilla isompina tuppoina kun vähän tukisti, myös parta ja kaikki ihokarvat alkaa olla aika löyhästi ihossa kiinni. Ajoin hiukset ja parrankin pois jottei joka paikka olisi täynnä hiusten pätkiä. Hiuksista viis kun ei niitä kehuttavasti ollut ennen hoitojakaan, muuta parta olis ollut mukava pitää kun on ollut kokoajan parta viimeiset 10 vuotta. Vaikkei juuri muita vaivoja olekkaan, niin nyt taas tunteekin itsensä sairaaksi ainakin kun katsoo peiliin. Elättelen toiveita että saisin viellä pitää kulmakarvat ja silmäripset.
Vointi on ollut jo toista viikkoa liki normaali, poislukien muutaman päivän kestänyt omituinen käden lievä kipuilu, josta pitää mainita ensi viikolla osastolla.

Isännöitsijä taitaa palata ensi viikolla lomalta, ja saakin alkaa heti järjestämään tilalleni taloyhtiöön uuden puheenjohtajan.
Tulipa myös viestiä, että työn ohessa käymäni erikoisammattitutkintokoulutuskin jatkuu kahden viikon kuluttua.
Täytynee alkaa soittamaan sinnekkin ja yrittää järjestellä opintoja jotenkin.
Kolmen viikon kuluttua alkaa taas kesätauon jälkeen ammattiyhdistyksen syyskausi ja kuukausikokouksineen, täytyy ilmeisesti heti valita yhdistykselle vara taloudenhoitaja hoitamaan tehtäviäni ollessani pitempään sairaalassa. Sitten pitäisikin miettiä syyskokoukseen mennessä kykenenkö jatkamaan tehtävässäni ensi vuonna, myös yhdistyksen historiikkiprojektin porukalle on ilmoitettava etten ole toistaiseksi käytettävissä. Hitto kun on niin vaikea tietää missä kunnossa sitä on ensi vuonna. Aikaa tulisi kuitenkin olla käytettävissä ensisijaisesti kuntoiluun, perheelle, opiskeluun ja heti kun mahdollista töihin.

-Tapio

lauantai 7. elokuuta 2010

Starttipaketti

7.8.2010
Sain vihdoin blogin ulkoasun sille mallille, että päätin aloittaa kirjoittamisen. Toivottavasti saan välttävästä äidinkielen koulumenestyksestäni huolimatta aikaiseksi riittävän selkeää tekstiä.
Alunperin oli tarkoitus aloittaa kirjoittaminen jo viime viikolla, mutta todellisuus syövän uusiutumisesta tuli sitten kuitenkin vähän vasten kasvoja viime viikolla osastolla ollessa, eikä sitten hetkeen riittänytkään aloittamiseen voimia.
Saadessani kesäkuun lopulla tietää syövän uusiutumisesta, en ollut kovinkaan yllättynyt asiasta pitkällisen oirehtimisen vuoksi, silti diagnoosi tuli vähän puskista olihan minulta niin monesti aiemminkin leikattu vain hyvänlaatuisia imusolmukemuutoksia. Olin kuitenkin jollain tasolla odottanut syövän pikaista uusiutumista, kun viime syksynä aloitin jälleen säännöllisen treenaamisen ajatuksella että olisin sairastuessani fyysisesti valmiimpi rankkoihin hoitoihin.
Hoidot siis alkoivat viime viikon tiistaina neljän päivän tiputusjaksolla(ICE+mabthera) vuodeosastolla. Tiistai päivä alkoi visiitillä väestöliittoon jossa kävin pakastuttamassa siittiöitä, koska hoidot aiheuttavat lähes varman hedelmättömyyden, enkä oikein tässä iässä osaa viellä päättää etten haluais lisää lapsia. Teija kävi keskiviikkona lasten kanssa osastolla tervehtimässä, ja oli siinä pieni poika vähän päästä pyörällä kun mietti, että missä ollaan ja miksi se iskä oikeen täällä on eikä kotona.
Torstaina tuli ensimmäiset sytostaattien sivuoireet pahoinvoinnin muodossa, ja piti muutaman kerran laatatakkin. Sain tehottomampien pahoinvoitilääkkeiden jälkeen pari tablettia tehokkaampaa lääkettä, jonka jälkeen olo helpotti, tosin niistä menikin sitten pää niin sekaisin, etten meinannut enää kyetä käymään vessassa kun meinasin reissulla nukahtaa seisaalleen useampaankin otteeseen, muuten päivä kuluikin lähinnä nukkuessa. Perjantaisen kotiutumisen jälkeen oli pää kipeä ja olo etova muutaman päivän, siitä kuitenkin selvisin vähäisin lääkityksin, lähinnä nukkumalla. Nyt olo on ollut jo pari päivää täysin normaali ilman mitään oireita, vaikka veriarvot ovatkin huonot. Pääkivunkin oletan osaksi johtuneen nestevajauksesta sytostaattien selvästi nopeutettua aineenvaihduntaa, eikä tule millään juotua tarpeeksi, kun en ole koskaan muutenkaan paljoa juonut. Hajuaistissa huomasin terävöitymistä jo vuodeosastolla ollessa siten, että alkoi jälleen etomaan kaikki voimakkaat hajut, lähinnä desinfiointiaineiden haju ja sitähän sairaalassa läträtäänkin kokoajan.
Nyt kun ensimmäisestä hoitojaksosta on yli viikko pystyy jo kotona pikkuhiljaa käyttämään käsidesiä niin ettei ala heti etoa. Tällä viikolla kävin verikokeissa maanantaina, keskiviikkona ja eilen perjantaina. Veriarvot olivat laskeneet odotetusti ja vietinkin viikon vältellen paikkoja joissa on paljon ihmisiä. Perjantaina trombosyytit olivat viellä laskussa, mutta neutrofiilit ja leukosyytit jo nousussa, joten elättelemmekin perheen kanssa toiveita että arvojen kohentuessa pääsemme ensiviikolla lähtemään muutamaksi päiväksi mummolaan, siirtäen osan ensi viikon verikokeista sikäläiseen terveyskeskukseen. Nyt pitäisi vielä ennen syksyn pidempiä sairaalassaolojaksoja järjestää ainakin osaan työn ohessa hoitamistani luottamustehtävistä uudet henkilöt, jottei tarvitsisi keskittyä juuri muuhun kuin tervehtymiseen, perheeseen ja ystäviin. Eiköhän tässä nyt ole blogille sopiva "starttipaketti", joten jään odottelemaan seuraavaa kirjoituspuuskaa tai hoitojen etenemistä. Lisäilen myös sivustolle lisää linkkejä ja tietoutta taudista kun vaan ehdin.
-Tapio